Aluksi
Demiurgen säännöt koostuvat 7 linssistä, joista ensimmäisenä esiteltävän tehtävä on tuottaa pelisisäisen näkökulma omaa peliin ja pelaamista suhteessa uskoon ja ympäröivään kulttuuriin. Säännöissä vain linssit 1-4 on numeroitu. Viittaamisen helpottamiseksi myös loput seuraavasti:
Varsinainen peli kostuu linssien 1-4 soveltamisesta peräkkäin. Linssit 0 ja 5 tarjoavat linssejä 1-4 laajentava näkökulman peliin ja ympäristöön. Niiden keskeisin ero lienee se, että linssin 5 näkökulma peliin ja elämään yleensä on normatiivinen ja arvottava, siinä missä linssin 0 luo peliin ulkopuolisen, neutraalisti pelaamisen mahdollisuuksia arvioivan katseen. Linssi 6 tulee mukaan kuvioihin siinä vaiheessa, kun pelaaja haluaa lopettaa Demiurgen pelaamisen – sen soveltaminen on tietysti täysin vapaaehtoista: Demiurgen kestoa ei ole mitenkään erityisesti rajoitettua.
Linssin 0 pelaaminen
Linssin 0 merkitys tiivistyy minusta erinomaisen hyvin seuraavaan lauseeseen säännöissä:
"After all, may not a belief in a playful disregard of everyday reality transform into a perception of reality that consists of play?"
"[P]lay is not only an operation to create fiction; it can also be an operation to recontextualize its fiction as ordinary – or move ordinary into fiction."
Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa: Ensinnäkin sitä, että tarkastelee omaa vakaumusta ja uskomuksia potentiaalisesti pelattavana, ja toiseksi tulee pohtia sitä, miten peli on laajentanut ja muovannut oma elämisen tapaa. Koska en ole ennättänyt pelata kovinkaan paljon, peli ei ole vaikuttanut elämisen tapaani juuri mitenkään – tai ainakaan en vielä osaa sanoa, miten se olisi vaikuttanut elämiseeni ja olemiseeni.
Mikä omassa vakaumuksessa ja uskomuksissa on sitten pelattavaa?
Pelin säännöissä sanotaan suoraan ja varsin selväsanaisesti, että potentiaalisesti kaikki on pelattavissa tai ymmärrettävissä pelillisten rakenteiden kautta. Tämä ei argumenttina ole yhtään sen kummallisempi tai höyrypäisempi kuin väittää, kaikki on puettavissa sanoiksi – kaikesta voi kirjoittaa kirjan tai näytelmän tai muuta sellaista. Keskeinen ero on tietysti se, että peli on muotona huomattavasti vähemmän staattinen ja jähmettynyt kuin kirja tai näytelmä.
Mielestäni on varsin kiinnostavaa huomata, että jotkut peliteoreetikot ovat yrittäneet karsinoida pelit erilleen arjesta ja ajattelusta (vrt. Huizingan
Magic circle). Sopii miettiä missä määrin heidän motiivinsa karsinoiden pelit maagisen kehän sisälle ovat poliittiset. Missä määrin Huizinga halusin esimerkiksi varjella rakkaita historian kirjoituksiaan pelien todellisuutta mutantoivilta rakenteilta… (Tekniikka 3.3.)
Kysymys on enemmin siitä, mitä omasta ajatus- ja kokemusmaailmasta on aikeissa asettaa pelattavaksi ja mitä on jo asettanut. Linssi 0 on nähdäkseni vastaa paljolti kirjoittajan pohdiskeluja siitä, mitä teoksessaan käsittelee, mistä näkökulmasta, millä tyylillä, mikä on tämän tekstin suhde muihin teksteihin ja kenelle tekstinsä osoittaa. Yksikään näistä kysymyksistä ei sovellu sellaisenaan (samoin taustaoletuksin) kysyttäväksi osana linssin 0 pelaamista, mutta ne pienin muutoksin ne kaikki auttavat hahmottamaan omaa peliä ja pelitilaa.
Mitä pelini käsittelee? Mille perustalle ateistina ja jossain määrin nihilistinä olen rakentanut arvoni ja normini? Miten ylipäänsä muodostan merkityksiä (joilla on minulle jotain merkitystä)?
Näkökulma ja tyyli? Lähestymistapani on varsin henkilökohtainen. Itse olen luonnehtinut lähestymistapaani immersionistiseksi. Pekko käytti termiä impressionistinen. Toinen tietämäni (ja lähinnä Pekon suosima lähestymistapa) lähestymistapa on – sanotaan nyt vaikka – reflektoiva. Reflektoiva pelaaja tarkastelee pelin luomia rakenteita vahvemmin vain mahdollisuuksina ja vaihtoehtoina siinä, missä immersionistinen pelaaja pyrkii vahvemmin elämään pelissä tuottamiaan rakenteita ja sovittamaan ne itsen osaksi – tai ainakin yrittämään sitä. Toisin kuin hahmo immersiivisessä pelissä, myös se, ettei kykene sovittamaan pelin tuottamaa asiaa osaksi itseä, tuottaa vahvan pelikokemuksen siinä missä pelin ja arkiminän yhteen sulautuminenkin!
Hahmon puuttuminen ei estä pelaamasta peliä immersiivisesti ja saavuttamasta pelin kautta (hahmo immersiota vastaavaa) "trippiä" toisenlaiseen minään ja/tai vaihtoehtoiseen todellisuuteen.
Pelin suhde ympäröivään kulttuuriin (vrt. tekstin suhde muihin teksteihin)? Tähän mennessä pelaamiseni on vaikuttanut ympäristöön, lähinnä siinä, että olen selittänyt muille pelin idean ja referoinut sen sääntöjä erityisesti Solmukohdassa ja nyt tässä blogissa. (Tekniikka 3.1.) Lisäksi olen uudelleen tulkinnut joitakin käymiäni keskusteluja ja nähnyt ne osana pelaamistani. (Tekniikka 3.3) Olen jonkin verran käyttänyt pelini voimavarana olemassa olevia filosofiasi tekstejä (tähän mennessä lähinnä Nietschea, Mäkeä) ja tulkinnut olemassa olevia tekstejä vahvasti omien tarkoitus perien mukaisesti – sovittanut ne osaksi peliäni ja pelitilaa. (Tekniikka 2.2.)
Keiden kanssa olen pelannut ja aion pelata (vrt. tekstin kohderyhmä)? Aion pelata peliä filosofiasta ja teoreettisesti pohdiskelusta kiinnostuneiden kanssa ja jossain määrin olen jo pelannut. Sinänsä en näe Demiurgen pelaamisen sotkemista mihin tahansa keskusteluun sen kummallisempana kuin, jos ammentaisin keskusteluun ideoita jostain kirjasta tai taideteoksesta, mitä teen kohtuullisen usein. Mielestäni jossakin tapauksissa on asianmukaista mainita, että ajatuksen lähde on peli nimeltä Demiurge suunnilleen samoista syistä, kuin on joissain tapauksissa asianmukaista mainita, että jokin ajatus on peräisin kirjasta jonka on kirjoittanut N.N. (Linssi 0 + Tekniikka 5.1.)
Tiivistääkseni: Pyrin muutamaan pelin osaksi arkitodellisuutta filosofisiin ja teoreettisiin keskusteluihin. Tämä ei tarkoita, ettenkö pyrkisi käyttämään peliä osana muuta elämää, vaan ainoastaan että pyrin tuomaan sen ennen kaikkea osaksi hieman korkealentoisempia pohdintojani.
Mitä seuraavaksi?
Pyrin seuraavaksi soveltamaan pelin tekniikoita mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että annan pelin sääntöjen ohjata pelaamistani varsin paljon. Keskittynen linsseihin 1 ja 2. Painopiste on linssissä 2. Mahdollisesti käytän linssiä 3 sikäli, kuin sille avautuu sopivia tilaisuuksia. Linssin 4 käyttämien näyttää vielä aika kaukaiselta.
Pelin alun pohjalta, minusta luontevalta pelaamista tavalta tuntuu valita aamulla mitä linssiä aikoo pelata – jos aikoo, sekä mahdollisesti päättää tekniikka, mitä aikoo käyttää. Tämän jälkeen sopiva pelattava asia on suorastaan kävellyt nenän eteen ja tarjonnut itseään pelattavaksi. (Tässä suhteessa Demiurgen linssit toimivat hyvin paljon samaan tapaan kuin hahmot hieman perinteisimmissä peleissä: Se työntää pelaajaa antamaan ympäröiville tapahtumille ja asioille merkityksiä, joita niillä ei ilman peliä olisi, ja edelleen kokemaan nämä uudet merkitykset tavalla, joka ei ole täysin pelaajan oma.)
